Mira goes hölkkä

 Myönnettäköön, viime marraskuinen Garda-Trentinon kymppi hiipi vähän ihon alle. Palkkasin Lotan takaisin tammikuun alusta jelppimään Nuts KK:n ja Hyroxin kanssa. Siinä kaiken ohessa sitten syntyi ajatus, että perkele, sub60 kympillä tänä vuonna olisi kiva ettei tarvitse kiukutella sen perään enää. Siinä missä vitosen testilenkki menee vielä itsekseen, mutta kymppi on parempi kisana. On se ihan eri meno ja antaa itsestään enemmän, kun lyö sen numerolapun rintaansa. Ja mikäs sen parempi kisa kuin Aurajoen yöjuoksu. Sopiva vuodenaika, lähellä ja mukavat puitteet. Ei varsinaisesti treenattu tätä varten, mutta kun sitä juoksukuntoa kasvatetaan muita juttuja varten, niin ei tarvinnutkaan.   Kisapäivänä ei olisi yhtään huvittanut lähteä kotoa enää noin myöhään eikä ollut päivälläkään sellainen olo, että illalla pitäisi pinkoa. Ja satoi vähän räntääkin ja oli hitokseen kylmä viima, niin yritin kovasti itselleni perustella, että voisin jäädä kotiin lukemaan. Onneksi olin kaverin ...

Se on kyllä jännä juttu miten omia puhumisia ei saisi yhtään ottaa tosissaan. Sanoin muistaakseni HCR:n jälkeen vuonna 2023 etten enää tule kyllä mitään assujuttuja juoksemaan. Ei jalat eikä pää kestä. Eikä juoksuystävien korvat. Joo, niinpä näköjään. Kysymys kuuluukin, että miksi siis kirjoitan jälleen assukisasta? No tietysti siksi, että kyllähän nyt kymppi menee vaikka silmät kiinni. Onhan se tavallaan tottakin, mutta miksei vaan voi jättää sanomatta, ellei peräti vannomatta asioita ettei aina tarvitse syödä sanojaan. Löysin itseni keväällä Garda Trentino Half Marathonin sivuilta lämimästä ilmoittautumispainiketta. Ne on katalia veijareita nuo painikkeet. Varsinkin, kun näkee kuvia, joissa juostaan vuorten ympäröimän järven rannoilla. Ei ollut hinnallakaan pilattu ja 10k maksoi muistaakseni 15€. Kymppiä varten ei sentään tarvinnut lääkärintodistusta, mutta puolikkaalle tarvittiin. Ihmeteltiin sitä, että ööö okei, kyseessä assukisa ja "ainoastaan" puolikas. Miksi siihen tar...

Vuosi sitten, kun ilmoittauduin tämän vuoden Helsinki City Runiin, saatoin ajatella vähemmän itse juoksua kuin sitä, että ilmoittautumisen sai halvalla ja kaupan päälle sai vielä t-paidan. Se käy aika nopeasti tuollainen ilmoittautuminen ja sitten ajatuksen voi haudata pitkäksi aikaa. Siinä vaiheessa ei myöskään tarvitse ajatella sitä asiaa, että pitäisi oikeasti juosta asfaltilla puolimaratonin verran. En oikein tiedä mikä kohta aivoista meni oikosulkuun tuossa kohtaa, koska asfalttijuoksu jos mikä on ihan myrkkyä päkiöille. Annoin vielä nyt keväällä mahdollisuuden yet another fyssarille ja kävin Turun Askelklinikalla. Sieltä tuli ihan hyvä diagnoosi, joka oli, että jaloissa on rakenneongelma, jonka vuoksi päkiät ottaa korostetusti hittiä. Sain pohjalliset, mutta valitettavasti ne ei ihan olleet vielä ensimmäisenä versiona hyvät. En ehtinyt enää ottaa sinne uudestaan yhteyttä, että fiksataan kun oli jo aika mennä juoksemaan tämä vuoden takainen kuningasidea.  Epäilin ihan viimeisi...

Nyt on sitten aika kirjoittaa tästä suuria tunteita herättäneestä ensimmäisestä maratonista. Tai sen yrityksestä. Olipa aikamoinen kokemus enkä olisi ihan tuota odottanut. Luulin että fysiikka kestäisi, mutta pään kanssa saattaa olla tekemistä. Mutta siihen palaan tuonnempana. Aloitanpa alusta. Lähdin 9:12 bussilla Kaarinasta kohti Helsinkiä ja heti bussipysäkillä oli nainen, joka kysyi olenko menossa HCM:lle. Minulla ensimmäistä kertaa FMR:n takki päällä kisoissa, joten siitä ehkä osasi arvata mihin olen matkalla. Höpistiin siinä muutama sana lähinnä kelistä ja tekikin hyvä päästä juttelemaan. Siinä vaiheessa jo jännitti aika isosti. Bussissa yritin tankkailla urkkajuomaa ja vetäisin aamupalasmoothien. Pelipaikalla olin 11:30 ja kävinkin heti hakemassa numerolapun, jotta pääsen rauhassa vielä hengailemaan. Söin vielä puolenpäivän jälkeen puuroa ja join smoothien. Ja join hyvin vielä. Lähdin hyvissä ajoin myös jo varustesäilytyksen lähettyville ja siellä futiskentällä istuskeli mukav...

Tämäpä olikin erikoinen kisa kaiken kaikkiaan. Ilmoittauduin tänne, koska oli sopivasti Bodomin ja Pallaksen välissä. Ja pitäähän sitä ainakin yksi sileän puolikas saada vuoteen mahtumaan. En ehtinyt oikeastaan jännittämään tätä kisaa ollenkaan kun olen suunnannut kaiken tarmoni Pallakselle. Totaalipaniikki sen suhteen menossa jo nyt. En siis jännittänyt. Sanoin sitä seuraneiti-siskolle, että on ihan outoa miten mua ei jännitä yhtään. Jokseenkin jopa huolestuin kun ei kisa-aamunakaan jännittänyt. Ei edes kun oltiin perillä. Ei ollenkaan. Harvinaista ja varsin ihmeellistä. Mutta eipä siinä. Hyvä tämäkin oli kokea :) Joutsenet juoksutunnelmaa haistelemassa Karsinasta katsottuna Meillä oli aikainen aamu kun piti lähteä jo 6:15 jotta ehtii hetken kikkailemaan mestoilla ennen lähtöä, joka oli 8:45. Ihan kukonlaulun aikaan. En ole mikään aamuihminen enkä juuri koskaan juokse aamulla. Mutta niillä mennään mitä annetaan. Saavuttiin ihan hyvissä ajoin Finlandia talon hoodeille ja ehd...

Juoksuvuosi 2016 huipentui Salon uudenvuodenjuoksuun. Tarkoitus hieman parantaa syysmaran tulosta. Ollaan vietetty uutta vuotta perinteisesti Salossa kavereiden luona jo monta vuotta, joten oli luontevaa mennä Saloon juoksemaan. Ansaitsemaan ne nakit ja perunasalaatit. Valmistautuminen oli ihan hyvä ja minulla oli "lounaaksi" omat eväät kun en viitsinyt tortilloja alkaa syömään ennen kisaa. Kävin hyvissä ajoin hakemassa juoksunumeron ja menin sitten vielä takaisin kavereille. Laitoin juoksukamat päälle ja raahauduin ihan hyvään aikaan lähtöpaikalle. En viitsinyt hirveän aikaisin mennä, koska lähtö oli torilta eikä siellä ole mitään paikkaa johon mennä lämmittelemään vaikkei kovin kylmä ollutkaan. Vedin lyhyen alkulämpän ja sitten olikin aika siirtyä lähtöviivalle. Etukäteen olin tuumannut, että voisin lähteä ihan hyvällä vauhdilla jo alusta alkaen ja näin teinkin. Tosin, se oli ja tuntui tosi rankalta. Olin etukäteen ajatellut selviäväni ilman nestettä, mutta toisen k...

Loistavan puolikkaan jälkeen oli taas aika kokeilla kympillä tunnin alitusta. Tällä kertaa söin hyvin. Myös join hyvin. Ja aseena oli myös juoksukoulusta Katri ja Virpi joiden kanssa juostiin triona. Muitakin juoksukoululaisia oli paikalla, mutta he juoksivat puolikasta tai maraa eli me oltiin ainoat jotka kymppiä lähdettiin tarpomaan. Olin jälleen tosi hermona aamulla ja söin väkisin. Kisapaikalle menin hyvissä ajoin ja siellä olikin mukava höpötellä tuttujen kanssa. Vertaistukea kun yksi jos toinenkin oli hermona.  Äkkiä se aika siitä meni kun olikin syytä jo kerääntyä lähtöviivalle. Horistiin jotain joutavia odotellessa ja sitten vaan mentiin. Katri toimi meidän kellona ja piti huolen ettei keulittu ja ettei myöskään menty liian löntystellen. Olipas mukavaa kun oli juoksukavereita. Ei tullut vahdattua ihan koko ajan sitä aikaa ja matkaa ja aikaa ja matkaa. Vaikka siis toki vahtasin, mutta se oli sellaista erilaista vahtaamista. Leppoisampaa. Siinä me höpöteltiin menemää...

Sitten oli aika kokeilla puolikasta kun nuo pari kymppiä oli takana. Jännitin ihan hulluna ennen kisaa (taitaa olla oma tavaramerkki tuo jännitys) ja olin ihan hermona kun ajeltiin perheen kanssa Tampereelle. Olin Tampereelta varannut hotellin, jossa minä ja tytär oltiin sitten kisan jälkeen yötä. Pientä hemmottelua arjen keskelle. Mutta ensin hölkkää ja sitten vasta hemmottelua. Oltiin hyvissä ajoin Tampereella, jotta ehdittiin rauhassa hotellille ja Koskikeskuksen Intersportista vielä hakemaan lappua rintaan ja vielä siitä takaisin hotellille. Oli ihan mukava verrytellä jalkoja tuon verran vaikkei tosiaan pitkä matka ollutkaan. Ehdin myös hienosti syömään parsakaalikeittoa, jonka lämmitin hotellin mikrossa ja ryystin menemään samalla kun laitoin kamoja valmiiksi. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös geelejä, jotka olin toki testannut muutamilla lenkeillä ennen kisaa. Hyvin toimivat, joten uskalsin ottaa kisaan. Olin myös suunnitellut etukäteen miten otan ne. Hotellilla olin aika...