Mira goes hölkkä

Minä olen nyt ultrajuoksija! Pakkohan se oli tällä aloittaa tämä postaus. Milläs muutenkaan. Päällimmäisenä ajatuksena, että olipahan kisa. Tuntuu, että siitä on jo tosi pitkä aika vaikka se oli ainoastaan muutama päivää sitten. Tästä postauksesta tulee pitkä, joten otahan hyvä asento, hae kahvia ja tee sitten jotain muuta kuin luet tätä :) EPILOGI Menin aika syvissä vesissä Karhunkierroksen jälkeen kun hukkasin kisamojon johonkin Kuusamon poluille. Se oli suorastaan perseestä ja söi naista aika urakalla. Pahimpaan mahdolliseen paikkaan tuli moinen mojonotkahdus, koska edessä oli viimeistelytreenit kauden päätavoitteeseen eikä muijaa napannut kisat yhtään. Siis oikeasti, ei yhtään. 0%. Ilmoitin tästä hyvissä ajoin koutseille saatesanoilla, että seuraavalla jaksolla joutuvat ihan tosissaan tsempparin rooliin ja tarvitsen paljon tukea, että laiva kääntyy taas oikeaan suuntaan. En ole yhtään tottunut siihen, että mun pää prakaa, joten otti vähän koville. Siitä syystä ostin myös uudet ...

No niin, nyt on elämäni toinen polkujuoksukisa takana ja jestas, että muuten jännitti. Ihan yhtä paljon ellei ehkä enemmän kuin Bodomia. Meinasi ihan tosissaan mennä paniikin puolelle kun en tosiaan tiennyt mitä odottaa ja millaisia ne isot nousut on. Onneksi olin saanut pikkusysterin puhuttua matkaseuraksi, koska muuten olisin ollut täysin hermoraunio. Ajeltiin Kaarinasta Ylläkselle torstaina ja käytiin silloin illalla ihan pikainen katselmus tekemässä Ylläkselle. Ei menty kuin pienen matkaa, joka oli toisaalta tosi hyvä etten nähnyt miten pitkä nousu tuosta kehkeytyykään. Perjantaina nukuttiin pitkään ja mentiin vasta ysin jälkeen aamiaiselle. Itselleni sopii vallan mainiosti myöhäinen iltapäivä kisalähtö vaikka se jännityksen puolesta onkin vähän huono. Mutta ruokailun kannalta äärimmäisen bueno. Sain siinä nimittäin kivasti juotuakin, joka helpottaa menoa. Keli näytti ihan mukavalta koko päivän (ei pieni vesisade mitään haittaa), mutta tietysti sitten 15 min ennen lähtöä iski aiv...