Mira goes hölkkä

 Myönnettäköön, viime marraskuinen Garda-Trentinon kymppi hiipi vähän ihon alle. Palkkasin Lotan takaisin tammikuun alusta jelppimään Nuts KK:n ja Hyroxin kanssa. Siinä kaiken ohessa sitten syntyi ajatus, että perkele, sub60 kympillä tänä vuonna olisi kiva ettei tarvitse kiukutella sen perään enää. Siinä missä vitosen testilenkki menee vielä itsekseen, mutta kymppi on parempi kisana. On se ihan eri meno ja antaa itsestään enemmän, kun lyö sen numerolapun rintaansa. Ja mikäs sen parempi kisa kuin Aurajoen yöjuoksu. Sopiva vuodenaika, lähellä ja mukavat puitteet. Ei varsinaisesti treenattu tätä varten, mutta kun sitä juoksukuntoa kasvatetaan muita juttuja varten, niin ei tarvinnutkaan.   Kisapäivänä ei olisi yhtään huvittanut lähteä kotoa enää noin myöhään eikä ollut päivälläkään sellainen olo, että illalla pitäisi pinkoa. Ja satoi vähän räntääkin ja oli hitokseen kylmä viima, niin yritin kovasti itselleni perustella, että voisin jäädä kotiin lukemaan. Onneksi olin kaverin ...

Seistä tönötän lähtöalueella. Tällä kertaa suht tyhjällä sellaisella. Olin jo käynyt jännäpissalla ja mietin, että ei saatana. Ihan oikeasti Mira. Mitä ihmettä tämä tällainen taas on. Miksi. Ja mitäs se lääkäri sanoikaan. Jotain 3kk juoksutauosta se taisi puhua. En sitten kuunnellut vaan tuumasin, että voihan se olla myös jotain höpöhöpöjuttua. Ja näin sitä tönötettiin Kolilla tuijottamassa lähtökaarta. Tänä vuonna oli erikoisjärjestelyt lähdön suhteen, jossa 42,5k retkisarjalaiset lähtivät 6:45&7:00, 65k kilpalähtö 7:30 ja sitten me eli 65k muut 7:45. Vaikka lähtöryhmäni oli virallisesti 7:45, sai lähteä myös omaan tahtiin tuon kilpalähdön jälkeen. Ja minähän lähdin sitten joustavasti 7:35. Se oli samalla outoa ja vallan upeaa saada kisassa lähteä ihan omaan tahtiin. Ei letkaa. Ei mitään muuta kuin oma rytmi heti alusta. Ihan parasta. Vähän alta kilometrin hölköteltyäni edellä juokseva nainen pyysi, että laittaisin hänen GPS:n päälle. Ja tottakai näin teinkin, mutta huomasin h...

Tiedättehän NE tarjoukset? Joo, just ne. Ne liian houkuttelevat lentotarjoukset. Ne joihin se klikkisormi hakeutuu väkisinkin vaikka miten yrittää sitä klikkisormea torua ja kieltää. Tällainen kävi joulukuun lopussa kun Mallorcalle pärähti Norwegianin 75€ meno-paluulennot. Ne oli pakko kotiuttaa heti sen jälkeen kun olin ensin hiukan käynyt ystävä Googlen juttusilla aiheena "onko Mallorcalla millaisia vuoria". Ja olihan siellä. Törmäsin Teemu Oksasen blogiin , jossa oli hyvä postaus Alcudian seikkailusta ja muuten tsekkasin reittejä Movescountista. Tarkoitus oli valmistautua huolella tähän newbie vuorenvalloitukseen, mutta niin se vaan meni jälleen kerran, että isosti fiiliksellä mentiin. Ei oltu hotellejakaan buukattu etukäteen kuin sen ensimmäisen yön ja sekin vain myöhäisen lennon takia. Tuumattiin, että hyvä tästä tulee ja tulihan siitä. Ensimmäinen yö tosiaan vietettiin ihan lentokentän kupeessa, mutta lähdettiin siitä sitten aamupäivällä ajelemaan kohti Serra de Tramu...