Mira goes hölkkä

 Myönnettäköön, viime marraskuinen Garda-Trentinon kymppi hiipi vähän ihon alle. Palkkasin Lotan takaisin tammikuun alusta jelppimään Nuts KK:n ja Hyroxin kanssa. Siinä kaiken ohessa sitten syntyi ajatus, että perkele, sub60 kympillä tänä vuonna olisi kiva ettei tarvitse kiukutella sen perään enää. Siinä missä vitosen testilenkki menee vielä itsekseen, mutta kymppi on parempi kisana. On se ihan eri meno ja antaa itsestään enemmän, kun lyö sen numerolapun rintaansa. Ja mikäs sen parempi kisa kuin Aurajoen yöjuoksu. Sopiva vuodenaika, lähellä ja mukavat puitteet. Ei varsinaisesti treenattu tätä varten, mutta kun sitä juoksukuntoa kasvatetaan muita juttuja varten, niin ei tarvinnutkaan.   Kisapäivänä ei olisi yhtään huvittanut lähteä kotoa enää noin myöhään eikä ollut päivälläkään sellainen olo, että illalla pitäisi pinkoa. Ja satoi vähän räntääkin ja oli hitokseen kylmä viima, niin yritin kovasti itselleni perustella, että voisin jäädä kotiin lukemaan. Onneksi olin kaverin ...

Se on kyllä jännä juttu miten omia puhumisia ei saisi yhtään ottaa tosissaan. Sanoin muistaakseni HCR:n jälkeen vuonna 2023 etten enää tule kyllä mitään assujuttuja juoksemaan. Ei jalat eikä pää kestä. Eikä juoksuystävien korvat. Joo, niinpä näköjään. Kysymys kuuluukin, että miksi siis kirjoitan jälleen assukisasta? No tietysti siksi, että kyllähän nyt kymppi menee vaikka silmät kiinni. Onhan se tavallaan tottakin, mutta miksei vaan voi jättää sanomatta, ellei peräti vannomatta asioita ettei aina tarvitse syödä sanojaan. Löysin itseni keväällä Garda Trentino Half Marathonin sivuilta lämimästä ilmoittautumispainiketta. Ne on katalia veijareita nuo painikkeet. Varsinkin, kun näkee kuvia, joissa juostaan vuorten ympäröimän järven rannoilla. Ei ollut hinnallakaan pilattu ja 10k maksoi muistaakseni 15€. Kymppiä varten ei sentään tarvinnut lääkärintodistusta, mutta puolikkaalle tarvittiin. Ihmeteltiin sitä, että ööö okei, kyseessä assukisa ja "ainoastaan" puolikas. Miksi siihen tar...

PROLOGI   Ennen kuin päästän teidät varsinaisen kisarapsan pariin, kyllästytän teidät kertomalla itsestäni taustaa. Ihan siksi, että siitä mahdollisesti ymmärtää miten todella ylpeä olen tästä saavutuksesta, vaikka en läpäissytkään läheskään kaikkia esteitä. Vielä 38-vuotiaana (eli 9 vuotta sitten) olin lievästi alipainoinen, aneemisen näköinen, join järkyttävän määrän kahvia per päivä ja ruokavalioni koostui lähinnä suklaasta. Aamupalaa en todellakaan syönyt, koska eihän minulle maistu aamuisin yhtään mikään. Joskus ehkä muiden seuraksi söin lounaan, mutta harvemmin. En liikkunut yhtään, autolla aina oven eteen enkä olisi juossut ketään edes karkuun, koska juoksu (ja muu hikiliikunta) oli paskinta paskaa. Hauskaahan tässä on se, että tuolloin todella monet piti minua sporttisena, koska olin niin hoikka. Työmatkoilla hämmästelin ihan tosissani miten jotkut kollegat lähtivät juoksulenkille. Mikä järki ja yök. Tämä oli elämääni, kunnes kyllästyin olemaan väsynyt ja huonokuntoinen. Pa...

Hyvin taas piti nämä omat lupaukset. Olin todella vahvasti ja todella pitkään sitä mieltä, että toukokuun alkuun riittää vallan mainiosti pelkästään tuo Bodom Night. Sellaisena kivana treeninä ennen loppukuun koitosta. No niin. Mitäs sitten kävikään. Huhtikuun lopussa alkoi ajatus itämään, että josko sittenkin kävisi lauantaina "suorittamassa" pitkiksen Bodom Trailin muodossa. Mutta ei varmaan sinne enää biljettekään saa. Ja missä sitä mukamas yöpyis. Eikä kuntokaan riitä. Laitoin mun koutseille välittömästi myös viestiä, et kertokaa mulle heti miten huono idea tämä on. Niin. Koutsit vastasivat, että sehän on ihan hyvä idis ja käy hyvänä kovana treeninä ennen Nuts Karhunkierrosta. Jaha. Kiva. Sitten juoksuposselaisten Ässä heitti faceen mun puolesta (en ole facessa) ilmon, että ostetaan paikka Bodom Trailille. Ja viimeisenä niittinä arkkuun samainen Ässä ilmoitti, että telttaan kyllä mahtuu. Jaha. Ei siinä sitten mitään. Kuka voi tuollaisista kieltäytyä. Mä kysyn vaan. Eli ...

Juoksuvuosi 2016 huipentui Salon uudenvuodenjuoksuun. Tarkoitus hieman parantaa syysmaran tulosta. Ollaan vietetty uutta vuotta perinteisesti Salossa kavereiden luona jo monta vuotta, joten oli luontevaa mennä Saloon juoksemaan. Ansaitsemaan ne nakit ja perunasalaatit. Valmistautuminen oli ihan hyvä ja minulla oli "lounaaksi" omat eväät kun en viitsinyt tortilloja alkaa syömään ennen kisaa. Kävin hyvissä ajoin hakemassa juoksunumeron ja menin sitten vielä takaisin kavereille. Laitoin juoksukamat päälle ja raahauduin ihan hyvään aikaan lähtöpaikalle. En viitsinyt hirveän aikaisin mennä, koska lähtö oli torilta eikä siellä ole mitään paikkaa johon mennä lämmittelemään vaikkei kovin kylmä ollutkaan. Vedin lyhyen alkulämpän ja sitten olikin aika siirtyä lähtöviivalle. Etukäteen olin tuumannut, että voisin lähteä ihan hyvällä vauhdilla jo alusta alkaen ja näin teinkin. Tosin, se oli ja tuntui tosi rankalta. Olin etukäteen ajatellut selviäväni ilman nestettä, mutta toisen k...