Mira goes hölkkä

Vuosi sitten, kun ilmoittauduin tämän vuoden Helsinki City Runiin, saatoin ajatella vähemmän itse juoksua kuin sitä, että ilmoittautumisen sai halvalla ja kaupan päälle sai vielä t-paidan. Se käy aika nopeasti tuollainen ilmoittautuminen ja sitten ajatuksen voi haudata pitkäksi aikaa. Siinä vaiheessa ei myöskään tarvitse ajatella sitä asiaa, että pitäisi oikeasti juosta asfaltilla puolimaratonin verran. En oikein tiedä mikä kohta aivoista meni oikosulkuun tuossa kohtaa, koska asfalttijuoksu jos mikä on ihan myrkkyä päkiöille. Annoin vielä nyt keväällä mahdollisuuden yet another fyssarille ja kävin Turun Askelklinikalla. Sieltä tuli ihan hyvä diagnoosi, joka oli, että jaloissa on rakenneongelma, jonka vuoksi päkiät ottaa korostetusti hittiä. Sain pohjalliset, mutta valitettavasti ne ei ihan olleet vielä ensimmäisenä versiona hyvät. En ehtinyt enää ottaa sinne uudestaan yhteyttä, että fiksataan kun oli jo aika mennä juoksemaan tämä vuoden takainen kuningasidea.  Epäilin ihan viimeisi...

Tämäpä olikin erikoinen kisa kaiken kaikkiaan. Ilmoittauduin tänne, koska oli sopivasti Bodomin ja Pallaksen välissä. Ja pitäähän sitä ainakin yksi sileän puolikas saada vuoteen mahtumaan. En ehtinyt oikeastaan jännittämään tätä kisaa ollenkaan kun olen suunnannut kaiken tarmoni Pallakselle. Totaalipaniikki sen suhteen menossa jo nyt. En siis jännittänyt. Sanoin sitä seuraneiti-siskolle, että on ihan outoa miten mua ei jännitä yhtään. Jokseenkin jopa huolestuin kun ei kisa-aamunakaan jännittänyt. Ei edes kun oltiin perillä. Ei ollenkaan. Harvinaista ja varsin ihmeellistä. Mutta eipä siinä. Hyvä tämäkin oli kokea :) Joutsenet juoksutunnelmaa haistelemassa Karsinasta katsottuna Meillä oli aikainen aamu kun piti lähteä jo 6:15 jotta ehtii hetken kikkailemaan mestoilla ennen lähtöä, joka oli 8:45. Ihan kukonlaulun aikaan. En ole mikään aamuihminen enkä juuri koskaan juokse aamulla. Mutta niillä mennään mitä annetaan. Saavuttiin ihan hyvissä ajoin Finlandia talon hoodeille ja ehd...

Sitten oli aika kokeilla puolikasta kun nuo pari kymppiä oli takana. Jännitin ihan hulluna ennen kisaa (taitaa olla oma tavaramerkki tuo jännitys) ja olin ihan hermona kun ajeltiin perheen kanssa Tampereelle. Olin Tampereelta varannut hotellin, jossa minä ja tytär oltiin sitten kisan jälkeen yötä. Pientä hemmottelua arjen keskelle. Mutta ensin hölkkää ja sitten vasta hemmottelua. Oltiin hyvissä ajoin Tampereella, jotta ehdittiin rauhassa hotellille ja Koskikeskuksen Intersportista vielä hakemaan lappua rintaan ja vielä siitä takaisin hotellille. Oli ihan mukava verrytellä jalkoja tuon verran vaikkei tosiaan pitkä matka ollutkaan. Ehdin myös hienosti syömään parsakaalikeittoa, jonka lämmitin hotellin mikrossa ja ryystin menemään samalla kun laitoin kamoja valmiiksi. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös geelejä, jotka olin toki testannut muutamilla lenkeillä ennen kisaa. Hyvin toimivat, joten uskalsin ottaa kisaan. Olin myös suunnitellut etukäteen miten otan ne. Hotellilla olin aika...