Mira goes hölkkä

 Myönnettäköön, viime marraskuinen Garda-Trentinon kymppi hiipi vähän ihon alle. Palkkasin Lotan takaisin tammikuun alusta jelppimään Nuts KK:n ja Hyroxin kanssa. Siinä kaiken ohessa sitten syntyi ajatus, että perkele, sub60 kympillä tänä vuonna olisi kiva ettei tarvitse kiukutella sen perään enää. Siinä missä vitosen testilenkki menee vielä itsekseen, mutta kymppi on parempi kisana. On se ihan eri meno ja antaa itsestään enemmän, kun lyö sen numerolapun rintaansa. Ja mikäs sen parempi kisa kuin Aurajoen yöjuoksu. Sopiva vuodenaika, lähellä ja mukavat puitteet. Ei varsinaisesti treenattu tätä varten, mutta kun sitä juoksukuntoa kasvatetaan muita juttuja varten, niin ei tarvinnutkaan.   Kisapäivänä ei olisi yhtään huvittanut lähteä kotoa enää noin myöhään eikä ollut päivälläkään sellainen olo, että illalla pitäisi pinkoa. Ja satoi vähän räntääkin ja oli hitokseen kylmä viima, niin yritin kovasti itselleni perustella, että voisin jäädä kotiin lukemaan. Onneksi olin kaverin ...

Hyvin taas piti nämä omat lupaukset. Olin todella vahvasti ja todella pitkään sitä mieltä, että toukokuun alkuun riittää vallan mainiosti pelkästään tuo Bodom Night. Sellaisena kivana treeninä ennen loppukuun koitosta. No niin. Mitäs sitten kävikään. Huhtikuun lopussa alkoi ajatus itämään, että josko sittenkin kävisi lauantaina "suorittamassa" pitkiksen Bodom Trailin muodossa. Mutta ei varmaan sinne enää biljettekään saa. Ja missä sitä mukamas yöpyis. Eikä kuntokaan riitä. Laitoin mun koutseille välittömästi myös viestiä, et kertokaa mulle heti miten huono idea tämä on. Niin. Koutsit vastasivat, että sehän on ihan hyvä idis ja käy hyvänä kovana treeninä ennen Nuts Karhunkierrosta. Jaha. Kiva. Sitten juoksuposselaisten Ässä heitti faceen mun puolesta (en ole facessa) ilmon, että ostetaan paikka Bodom Trailille. Ja viimeisenä niittinä arkkuun samainen Ässä ilmoitti, että telttaan kyllä mahtuu. Jaha. Ei siinä sitten mitään. Kuka voi tuollaisista kieltäytyä. Mä kysyn vaan. Eli ...

Oi ihmiset miten mä rakastan polkuja. Polkujuoksu on niin heart. Se on raskasta. Se on mutaista. Se on vetistä. Se on väsyttävää. Se on yllättävää. Se on kaikkea tätä ja samalla parasta ikinä. Ehkä juuri siksi, koska se on raskasta, mutaista, vetistä, väsyttävää ja yllättävää. Se on kaikkea tätä ja paljon enemmän. Olen viimeksi käynyt viime keväänä polkuilemassa pimeällä, joten katsoin parhaimmaksi käydä yhden keikan vetämässä himapoluilla ennen perjantain koitosta, joka hölkätään "vähän" rankemmissa maastoissa. Koko päivän oli silloin(kin) satanut vettä ja edelleen satoi kun pimeässä metsässä hölköttelin. Otin välillä spurtteja, jotta saan tutuilla poluilla tuntumaa vähän reippaammasta juoksusta. Hyvältä tuntui ja naureskelin ääneen kun osuin johonkin syvään vesilammikkoon. Lapsenomainen into vaan kajahti metsässä. Lits läts. Himapolut by night Märkää oli tiistainakin Lähdin Salosta köröttelemään kohti Luukkia puoli viiden jälkeen enkä oikeastaan ehtinyt edes j...