Aurajoen yöjuoksu 10k 27.4.2025

 Myönnettäköön, viime marraskuinen Garda-Trentinon kymppi hiipi vähän ihon alle. Palkkasin Lotan takaisin tammikuun alusta jelppimään Nuts KK:n ja Hyroxin kanssa. Siinä kaiken ohessa sitten syntyi ajatus, että perkele, sub60 kympillä tänä vuonna olisi kiva ettei tarvitse kiukutella sen perään enää. Siinä missä vitosen testilenkki menee vielä itsekseen, mutta kymppi on parempi kisana. On se ihan eri meno ja antaa itsestään enemmän, kun lyö sen numerolapun rintaansa. Ja mikäs sen parempi kisa kuin Aurajoen yöjuoksu. Sopiva vuodenaika, lähellä ja mukavat puitteet. Ei varsinaisesti treenattu tätä varten, mutta kun sitä juoksukuntoa kasvatetaan muita juttuja varten, niin ei tarvinnutkaan.  

Kisapäivänä ei olisi yhtään huvittanut lähteä kotoa enää noin myöhään eikä ollut päivälläkään sellainen olo, että illalla pitäisi pinkoa. Ja satoi vähän räntääkin ja oli hitokseen kylmä viima, niin yritin kovasti itselleni perustella, että voisin jäädä kotiin lukemaan. Onneksi olin kaverin saanut ylipuhuttua (=sanoin että lähde mukaan juoksemaan kymppi), niin ihan sen vuoksi sain itseni ulos talosta. Ja tietysti myös se, että Lea lupasi tulla kannustamaan (=varmistamaan että oikeasti lähden). Eli siellä sitä sitten oltiin. Turun linnalla hämmästelemässä mihin suuntaan reitti edes lähtee ja mitenköhän se reitti ylipäätään menee. En ihan ollut "ehtinyt" tutustumaan tällaisiin asioihin etukäteen. Tuuli meni luihin ja ytimiin, joten hengattiin autossa ja mentiin ihan parisen minuuttia ennen lähtöä starttiviivalle. Siinäkin jo ehdin miettiä hytistessäni kylmästä, että mikä ihmistä oikein vaivaa, kun ei ole perjantai-iltana klo 21:35 kotisohvalla lukemassa kirjaa vaan seisoo kylmässä merituulessa juoksukisan lähtöviivalla. Varsinkin, kun olin jo aiemmin sillä viikolla todennut, että sub60 ei tule tapahtumaan vieläkään. Ainoa tavoite oli alittaa Gardan tulos 1:05:51. Tiesin, että siihen pystyn kyllä. Tai jos en, niin sitten kyllä heittäisin lenkkitossut häpeämään nurkkaan. Kenkien vikahan se moinen olisi. 

Nää poset on kyllä hienoja *facepalm*

Oli ihan outoa lähteä juoksemaan ja olin varma, että alussa alkaa vituttamaan, kun ei pääse juoksemaan omaa tahtia vaan joutuu koko ajan etsimään omaa ajolinjaa. Mutta mitäpä vielä. Ihmispaljoudesta huolimatta pääsi heti startista ihan omaa vauhtia menemään eikä ollut yhtään hysteerisiä singahtelijoita tönimässä. Tai jos singahtelikin, niin tekivät sen smoothisti. Go Turku <3 menin omissa maailmoissani kuunnellen vakkarisoittolistaa ja päätin etten vahtaa vauhtia mitenkään kummemmin. Minulla kun on huono tapa vahdata kelloa ja nimenomaan vauhtia, mutta tällä kertaa annoin vaan mennä. Ja sepä olikin hyvä. Välillä toki katsoin kilometrejä ja samalla huomasin, että oho, vauhtihan on ihan hyvä. Vaikka se tuntui siltä välillä, että menee hitaasti. Harmittelinkin, että on se nyt kumma miten näin hitaasti juostessa tuntuu näin pahalta, mutta ei se niin hitaasti ollutkaan. Yllättävän hyvin kulki vaikkakin olin todella onnellinen kuulokkeista etten kuullut omaa läähätystä. 

Onneksi Lea oli siinä puolivälissä tsemppaamassa ja huutelemassa mihin pitää mennä. En jotenkin tajunnut yhtään, että pitikö kääntyä vai ei. En nähnyt kylttejä enkä tajunnut mitä toimitsija viittoili. Vitosille vai meille. Onneksi Lea viittoili, että käänny nyt perkele. Otin yhden Jolloksen ja otin juomapisteeltä vähän vettä päälle. Kyllä tuo juominen kisoissa on vaikeaa. Se on yksi vaikeimmista asioista. En osaa juoda liikkeessä, joten joudun aina pysähtymään. En osaa juoda isoja kulauksia ja kun yritän, niin tuntuu että tukehdun. Koitin silti kiirehtiä sen mitä pystyin ja hörppäsin ainoastaan puolet vedestä, joka oli kuitenkin tosi hyvä. Piristi. Seiskan kohdalla huomasin selkeästi, että nyt alkaa tosissaan tuntumaan. Oli raskasta tekemistä. Yritin vaan pitää jalat liikkeessä ja vauhtia edes vähän yllä. 

Olin jo etukäteen sanonut Ässälle ja Lealle, että haluan sen tunnin alituksen tänä vuonna vielä ja sovittiinkin jo, että viimeistään sitten uudenvuoden juoksussa. Juoksun aikana kylläkin mietin ihan tosissani, että paskat moisesta. Eihän tämä ole yhtään kivaa. Pelkkää kärsimystä. Oli niin pirun raskasta, että piti jälleen omia harrastusvalintojaan tarkastella hyvin kriittisesti. Mietin jälleen sitä kesken olevaa kirjaa, jota voisin olla sohvalla lukemassa. Mutta ei. Mitä teen sen sijaan. Juoksen pitkin Turun katuja ihan maitohapoilla enkä silti pääse alle tunnin. No mutta, onneksi ne kilometrit siitä väheni vaan vähenemistään ja koitin arvioida jossain 8-9 kilometrin hujakoilla, että mahtaisikohan sittenkin mennä alle tunnin. Olinkin tullut ihan hienosti ja nopeammin mitä kuvittelin. Se sai pitämään ainakin vauhtia, mutta valitettavasti sitä en saanut komennettua kropalta lisää. En vaikka Leakin yritti sitä komentaa ihan maalisuoralla. 

Näyttää pikakävelyltä, mutta kyllä mä ihan juoksin

Kello pysähtyi aikaan 1:00:15. Jep. 15s. Se kyllä vähän kirvelee. Jäi ihan liian pienestä kiinni. Juomapiste, puolivälin sekoilu ja pari ihan vähän hitaampaa kilsaa. Jos ne olisi mennyt nopeammin, niin olisi alittunut. Mutta, helppoa olla jälkiviisas eikä olisi enempää lähtenyt vaikka kaikkeni yritin. Olen ihan järjettömän ylpeä itsestäni. Yllätyin ihan aidosti ja positiivisesti. Tällä kertaa olin realisti eikä ollut sitä itselleni hyvin ominaista järjetöntä luottoa omaan tekemiseen ja heti pääsin yllättämään itseni. Oli vieläpä negatiivinen splitti, joka tuli myös iloisena yllätyksenä. 

Rääkki ohi, mutta se näkyy vielä kasvoilta ja olemuksesta :D

Suosittelen tapahtumaa kaikille. Hyvän mielen setti. Järjestelyt toimi hienosti ja oli mukavasti kannustajia reitillä vaikka oli perjantai-ilta. Maalissa en tajunnut hakea sponsoroiden tarjoamia eväitä, mutta menee varmasti omaan piikkiin, kun olin jotenkin ihan ulalla kaikesta ja selitin Lealle vaan miten tekisi mieli hylätä koko sub60 projekti (spoiler alert: en sitä tietenkään tee). Suosittelen myös jokaiselle omaa juoksupossea. Se on kuulkaas hienoa, kun saa isoa kannustusta ja eletään mukana vaikka kyseessä olisikin tällainen pieni projektikisa. Toinen oli paikan päällä puskemassa ja toiselta tuli onnitteluviesti noin 30s maaliintulon jälkeen, koska oli vahdannut tuloksia <3 

Tavoite täyttyi ja sain yli 5 minuuttia hilattua ajasta pois. Se on kuulkaa aika paljon. Nyt siitä ei tarvitse enää hilata kuin alle minuutti, niin olen tyytyväinen. Ja hei miettikää, en ottanut lisämaksusta mitalia ja silti annoin itsestäni kaiken plus jäi hyvä fiilis koko kisasta. Tämä jos mikä on outoa. Näitähän juostaan mitalin takia, mutta tämä jää nyt historiaan "juoksin oman itseni takia" :O