Mira goes hölkkä

Seistä tönötän lähtöalueella. Tällä kertaa suht tyhjällä sellaisella. Olin jo käynyt jännäpissalla ja mietin, että ei saatana. Ihan oikeasti Mira. Mitä ihmettä tämä tällainen taas on. Miksi. Ja mitäs se lääkäri sanoikaan. Jotain 3kk juoksutauosta se taisi puhua. En sitten kuunnellut vaan tuumasin, että voihan se olla myös jotain höpöhöpöjuttua. Ja näin sitä tönötettiin Kolilla tuijottamassa lähtökaarta. Tänä vuonna oli erikoisjärjestelyt lähdön suhteen, jossa 42,5k retkisarjalaiset lähtivät 6:45&7:00, 65k kilpalähtö 7:30 ja sitten me eli 65k muut 7:45. Vaikka lähtöryhmäni oli virallisesti 7:45, sai lähteä myös omaan tahtiin tuon kilpalähdön jälkeen. Ja minähän lähdin sitten joustavasti 7:35. Se oli samalla outoa ja vallan upeaa saada kisassa lähteä ihan omaan tahtiin. Ei letkaa. Ei mitään muuta kuin oma rytmi heti alusta. Ihan parasta. Vähän alta kilometrin hölköteltyäni edellä juokseva nainen pyysi, että laittaisin hänen GPS:n päälle. Ja tottakai näin teinkin, mutta huomasin h...

Nyt on sitten aika kirjoittaa tästä suuria tunteita herättäneestä ensimmäisestä maratonista. Tai sen yrityksestä. Olipa aikamoinen kokemus enkä olisi ihan tuota odottanut. Luulin että fysiikka kestäisi, mutta pään kanssa saattaa olla tekemistä. Mutta siihen palaan tuonnempana. Aloitanpa alusta. Lähdin 9:12 bussilla Kaarinasta kohti Helsinkiä ja heti bussipysäkillä oli nainen, joka kysyi olenko menossa HCM:lle. Minulla ensimmäistä kertaa FMR:n takki päällä kisoissa, joten siitä ehkä osasi arvata mihin olen matkalla. Höpistiin siinä muutama sana lähinnä kelistä ja tekikin hyvä päästä juttelemaan. Siinä vaiheessa jo jännitti aika isosti. Bussissa yritin tankkailla urkkajuomaa ja vetäisin aamupalasmoothien. Pelipaikalla olin 11:30 ja kävinkin heti hakemassa numerolapun, jotta pääsen rauhassa vielä hengailemaan. Söin vielä puolenpäivän jälkeen puuroa ja join smoothien. Ja join hyvin vielä. Lähdin hyvissä ajoin myös jo varustesäilytyksen lähettyville ja siellä futiskentällä istuskeli mukav...