Kaarinan syysmaraton 22.10.2016

-
Loistavan puolikkaan jälkeen oli taas aika kokeilla kympillä tunnin alitusta. Tällä kertaa söin hyvin. Myös join hyvin. Ja aseena oli myös juoksukoulusta Katri ja Virpi joiden kanssa juostiin triona. Muitakin juoksukoululaisia oli paikalla, mutta he juoksivat puolikasta tai maraa eli me oltiin ainoat jotka kymppiä lähdettiin tarpomaan. Olin jälleen tosi hermona aamulla ja söin väkisin. Kisapaikalle menin hyvissä ajoin ja siellä olikin mukava höpötellä tuttujen kanssa. Vertaistukea kun yksi jos toinenkin oli hermona. 


Äkkiä se aika siitä meni kun olikin syytä jo kerääntyä lähtöviivalle. Horistiin jotain joutavia odotellessa ja sitten vaan mentiin. Katri toimi meidän kellona ja piti huolen ettei keulittu ja ettei myöskään menty liian löntystellen. Olipas mukavaa kun oli juoksukavereita. Ei tullut vahdattua ihan koko ajan sitä aikaa ja matkaa ja aikaa ja matkaa. Vaikka siis toki vahtasin, mutta se oli sellaista erilaista vahtaamista. Leppoisampaa. Siinä me höpöteltiin menemään ja annettiin kärjelle raikuvat aplodit kun meni ohi niin että viuhui :) Kummallakin juomapisteellä juotiin sekä vettä että urkkajuomaa ja vieläpä ihan rauhassa kun tuumattiin ettei sen kanssa hötkyilemisestä tule mitään. Hienosti tsempattiin toisiamme ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Viimeiset 2 kilometriä Katri yritti meille sanoa, että kiristäkää vaan vauhtia ja menkää, mutta me ei meidän vauhtipoliisia jätetty. Tsempattiin vaan, että jaksaa jaksaa. Ja jaksettiin me. Kaikki kolme alle tunnin. Ei paljon alle, mutta alle kuitenkin. 


Kuva: Aki Sahlström

Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen kun vihdoin se maaginen raja rikkoutui. Olin fiiliksissä ja tuntuikin ihan hyvältä. Vaikka tuo ylläoleva kuva ei ehkä tuosta hyvästä olosta kerrokaan :) Jäin vielä oman juoksun jälkeen kannustamaan muita juoksukoululaisia, mutta oli pakko lähteä aika pian kotiin, koska alkoi tulemaan ihan tosi kylmä vaikka vaatteita paljon olikin päällä. Mukavan sorttinen juoksu oli tämä. 

Oma aika: 0:59:31

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaarojen maraton 1.10.2022

-
Kuva
Vaarojen maraton. Sanottakoon se tähän ihan kärkeen ja tiedoksi annettakoon, että minä rakastan vaarojen maratonia. Kuntotason ja kömpelöiden jalkojen puolesta, minun pitäisi vihata juurikin tätä kisaa, mutta ei. Rakastan. Mietin pitkään ja hartaasti, että myynkö biljetin, mutta en pystynyt siihen. En vaan pystynyt. Sain vieläpä seuraneideiksi rakkaat siskot, joten ei muuta kun hotelli varaukseen Joensuusta ja on the road.  Lähdettiin jo torstaina reissuun ja ihan kaikessa rauhassa köröteltiin Joensuuhun. Oltaisiin viety isosisko Vahakabinettiin, mutta ei se pirulainen ollut auki, joten tyydyttiin köröttelemään ainoastaan pienten stoppien kera Joensuuhun. Torstai-ilta meni ihan vaan köllötellessä ja safkalla käymisellä. Perjantaina tein siinä päivällä hieman kouluhommia ja seuraneidit kävi hotellin salilla bodaamassa. Iltapäivällä ajeltiin sitten Kolille, jossa käytiin hakemassa kisanumero ja siellä ollessa kuikuilemassa myös startti/maali-aluetta. Olisi pitänyt jännittää, mutta jo...
Lue lisää

Vaarojen Maraton 65k - 2.10.2020 (DNF)

-
Kuva
Seistä tönötän lähtöalueella. Tällä kertaa suht tyhjällä sellaisella. Olin jo käynyt jännäpissalla ja mietin, että ei saatana. Ihan oikeasti Mira. Mitä ihmettä tämä tällainen taas on. Miksi. Ja mitäs se lääkäri sanoikaan. Jotain 3kk juoksutauosta se taisi puhua. En sitten kuunnellut vaan tuumasin, että voihan se olla myös jotain höpöhöpöjuttua. Ja näin sitä tönötettiin Kolilla tuijottamassa lähtökaarta. Tänä vuonna oli erikoisjärjestelyt lähdön suhteen, jossa 42,5k retkisarjalaiset lähtivät 6:45&7:00, 65k kilpalähtö 7:30 ja sitten me eli 65k muut 7:45. Vaikka lähtöryhmäni oli virallisesti 7:45, sai lähteä myös omaan tahtiin tuon kilpalähdön jälkeen. Ja minähän lähdin sitten joustavasti 7:35. Se oli samalla outoa ja vallan upeaa saada kisassa lähteä ihan omaan tahtiin. Ei letkaa. Ei mitään muuta kuin oma rytmi heti alusta. Ihan parasta. Vähän alta kilometrin hölköteltyäni edellä juokseva nainen pyysi, että laittaisin hänen GPS:n päälle. Ja tottakai näin teinkin, mutta huomasin h...
Lue lisää

Tough Viking Helsinki 9.9.2023

-
Kuva
PROLOGI   Ennen kuin päästän teidät varsinaisen kisarapsan pariin, kyllästytän teidät kertomalla itsestäni taustaa. Ihan siksi, että siitä mahdollisesti ymmärtää miten todella ylpeä olen tästä saavutuksesta, vaikka en läpäissytkään läheskään kaikkia esteitä. Vielä 38-vuotiaana (eli 9 vuotta sitten) olin lievästi alipainoinen, aneemisen näköinen, join järkyttävän määrän kahvia per päivä ja ruokavalioni koostui lähinnä suklaasta. Aamupalaa en todellakaan syönyt, koska eihän minulle maistu aamuisin yhtään mikään. Joskus ehkä muiden seuraksi söin lounaan, mutta harvemmin. En liikkunut yhtään, autolla aina oven eteen enkä olisi juossut ketään edes karkuun, koska juoksu (ja muu hikiliikunta) oli paskinta paskaa. Hauskaahan tässä on se, että tuolloin todella monet piti minua sporttisena, koska olin niin hoikka. Työmatkoilla hämmästelin ihan tosissani miten jotkut kollegat lähtivät juoksulenkille. Mikä järki ja yök. Tämä oli elämääni, kunnes kyllästyin olemaan väsynyt ja huonokuntoinen. Pa...
Lue lisää