Kaarinan syysmaraton 22.10.2016

Loistavan puolikkaan jälkeen oli taas aika kokeilla kympillä tunnin alitusta. Tällä kertaa söin hyvin. Myös join hyvin. Ja aseena oli myös juoksukoulusta Katri ja Virpi joiden kanssa juostiin triona. Muitakin juoksukoululaisia oli paikalla, mutta he juoksivat puolikasta tai maraa eli me oltiin ainoat jotka kymppiä lähdettiin tarpomaan. Olin jälleen tosi hermona aamulla ja söin väkisin. Kisapaikalle menin hyvissä ajoin ja siellä olikin mukava höpötellä tuttujen kanssa. Vertaistukea kun yksi jos toinenkin oli hermona. 

Äkkiä se aika siitä meni kun olikin syytä jo kerääntyä lähtöviivalle. Horistiin jotain joutavia odotellessa ja sitten vaan mentiin. Katri toimi meidän kellona ja piti huolen ettei keulittu ja ettei myöskään menty liian löntystellen. Olipas mukavaa kun oli juoksukavereita. Ei tullut vahdattua ihan koko ajan sitä aikaa ja matkaa ja aikaa ja matkaa. Vaikka siis toki vahtasin, mutta se oli sellaista erilaista vahtaamista. Leppoisampaa. Siinä me höpöteltiin menemään ja annettiin kärjelle raikuvat aplodit kun meni ohi niin että viuhui :) Kummallakin juomapisteellä juotiin sekä vettä että urkkajuomaa ja vieläpä ihan rauhassa kun tuumattiin ettei sen kanssa hötkyilemisestä tule mitään. Hienosti tsempattiin toisiamme ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Viimeiset 2 kilometriä Katri yritti meille sanoa, että kiristäkää vaan vauhtia ja menkää, mutta me ei meidän vauhtipoliisia jätetty. Tsempattiin vaan, että jaksaa jaksaa. Ja jaksettiin me. Kaikki kolme alle tunnin. Ei paljon alle, mutta alle kuitenkin. 

Kuva: Aki Sahlström

Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen kun vihdoin se maaginen raja rikkoutui. Olin fiiliksissä ja tuntuikin ihan hyvältä. Vaikka tuo ylläoleva kuva ei ehkä tuosta hyvästä olosta kerrokaan :) Jäin vielä oman juoksun jälkeen kannustamaan muita juoksukoululaisia, mutta oli pakko lähteä aika pian kotiin, koska alkoi tulemaan ihan tosi kylmä vaikka vaatteita paljon olikin päällä. Mukavan sorttinen juoksu oli tämä. 

Oma aika: 0:59:31