Siirry pääsisältöön

Kaarinan syysmaraton 22.10.2016

Loistavan puolikkaan jälkeen oli taas aika kokeilla kympillä tunnin alitusta. Tällä kertaa söin hyvin. Myös join hyvin. Ja aseena oli myös juoksukoulusta Katri ja Virpi joiden kanssa juostiin triona. Muitakin juoksukoululaisia oli paikalla, mutta he juoksivat puolikasta tai maraa eli me oltiin ainoat jotka kymppiä lähdettiin tarpomaan. Olin jälleen tosi hermona aamulla ja söin väkisin. Kisapaikalle menin hyvissä ajoin ja siellä olikin mukava höpötellä tuttujen kanssa. Vertaistukea kun yksi jos toinenkin oli hermona. 


Äkkiä se aika siitä meni kun olikin syytä jo kerääntyä lähtöviivalle. Horistiin jotain joutavia odotellessa ja sitten vaan mentiin. Katri toimi meidän kellona ja piti huolen ettei keulittu ja ettei myöskään menty liian löntystellen. Olipas mukavaa kun oli juoksukavereita. Ei tullut vahdattua ihan koko ajan sitä aikaa ja matkaa ja aikaa ja matkaa. Vaikka siis toki vahtasin, mutta se oli sellaista erilaista vahtaamista. Leppoisampaa. Siinä me höpöteltiin menemään ja annettiin kärjelle raikuvat aplodit kun meni ohi niin että viuhui :) Kummallakin juomapisteellä juotiin sekä vettä että urkkajuomaa ja vieläpä ihan rauhassa kun tuumattiin ettei sen kanssa hötkyilemisestä tule mitään. Hienosti tsempattiin toisiamme ja juoksu tuntui ihan hyvältä. Viimeiset 2 kilometriä Katri yritti meille sanoa, että kiristäkää vaan vauhtia ja menkää, mutta me ei meidän vauhtipoliisia jätetty. Tsempattiin vaan, että jaksaa jaksaa. Ja jaksettiin me. Kaikki kolme alle tunnin. Ei paljon alle, mutta alle kuitenkin. 


Kuva: Aki Sahlström

Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen kun vihdoin se maaginen raja rikkoutui. Olin fiiliksissä ja tuntuikin ihan hyvältä. Vaikka tuo ylläoleva kuva ei ehkä tuosta hyvästä olosta kerrokaan :) Jäin vielä oman juoksun jälkeen kannustamaan muita juoksukoululaisia, mutta oli pakko lähteä aika pian kotiin, koska alkoi tulemaan ihan tosi kylmä vaikka vaatteita paljon olikin päällä. Mukavan sorttinen juoksu oli tämä. 

Oma aika: 0:59:31

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nuts Karhunkierros 31k 26.5.2018

Vai että sellainen reissu. Tämä on nyt päällimmäisenä mielessä kun ajattelen viikonlopun retkeä. Retki oli kokonaisuutena erittäin tunnepitoinen ja pään sisältöä fileoitaessa on nyt mennyt muutama päivä. Varsinaista levään käärittyä sushia.

EPILOGI
Alunperin mun piti mennä nutseilemaan itseni ultrajuoksijaksi, mutta polvivamman kuntouttaminen vei odotettua kauemmin ja tein tyyliin tammikuussa päätöksen lyhentää matkaa. Järkipäätös. Ihan aina näissä jutuissa ei ole mitään tolkkua, mutta sentään jotain olen oppinut tällä matkalla vaikka se ei ehkä siltä aina vaikuttaisikaan muiden silmälaseihin. 
Juoksupossesta oli lähdössä myös Ässä, Lehtoska, Lea ja Janna, joten meno paniikki KK kävijöiden keskuudessa eikun yltyi mitä pidemmälle viikkoa mentiin. Juoksupossen tilannekeskus (whatsapp) kävi kuumana. Siis vieläkin kuumempana kuin yleensä. Vaikka se usein onkin suorastaan liekeissä, mutta nyt se oli suorastaan juhannuskokko. Itsellä oli ihan kummallinen zen johtuen ehkä osittain siitäkin et…

Nuts Ylläs Pallas 30k 14.7.2017

No niin, nyt on elämäni toinen polkujuoksukisa takana ja jestas, että muuten jännitti. Ihan yhtä paljon ellei ehkä enemmän kuin Bodomia. Meinasi ihan tosissaan mennä paniikin puolelle kun en tosiaan tiennyt mitä odottaa ja millaisia ne isot nousut on. Onneksi olin saanut pikkusysterin puhuttua matkaseuraksi, koska muuten olisin ollut täysin hermoraunio. Ajeltiin Kaarinasta Ylläkselle torstaina ja käytiin silloin illalla ihan pikainen katselmus tekemässä Ylläkselle. Ei menty kuin pienen matkaa, joka oli toisaalta tosi hyvä etten nähnyt miten pitkä nousu tuosta kehkeytyykään.

Perjantaina nukuttiin pitkään ja mentiin vasta ysin jälkeen aamiaiselle. Itselleni sopii vallan mainiosti myöhäinen iltapäivä kisalähtö vaikka se jännityksen puolesta onkin vähän huono. Mutta ruokailun kannalta äärimmäisen bueno. Sain siinä nimittäin kivasti juotuakin, joka helpottaa menoa. Keli näytti ihan mukavalta koko päivän (ei pieni vesisade mitään haittaa), mutta tietysti sitten 15 min ennen lähtöä iski aiva…

Helsinki City Marathon 12.8.2017 (DNF)

Nyt on sitten aika kirjoittaa tästä suuria tunteita herättäneestä ensimmäisestä maratonista. Tai sen yrityksestä. Olipa aikamoinen kokemus enkä olisi ihan tuota odottanut. Luulin että fysiikka kestäisi, mutta pään kanssa saattaa olla tekemistä. Mutta siihen palaan tuonnempana. Aloitanpa alusta.

Lähdin 9:12 bussilla Kaarinasta kohti Helsinkiä ja heti bussipysäkillä oli nainen, joka kysyi olenko menossa HCM:lle. Minulla ensimmäistä kertaa FMR:n takki päällä kisoissa, joten siitä ehkä osasi arvata mihin olen matkalla. Höpistiin siinä muutama sana lähinnä kelistä ja tekikin hyvä päästä juttelemaan. Siinä vaiheessa jo jännitti aika isosti. Bussissa yritin tankkailla urkkajuomaa ja vetäisin aamupalasmoothien. Pelipaikalla olin 11:30 ja kävinkin heti hakemassa numerolapun, jotta pääsen rauhassa vielä hengailemaan. Söin vielä puolenpäivän jälkeen puuroa ja join smoothien. Ja join hyvin vielä. Lähdin hyvissä ajoin myös jo varustesäilytyksen lähettyville ja siellä futiskentällä istuskeli mukava…