Siirry pääsisältöön

Tampere Puolimaraton 10.9.2016

Sitten oli aika kokeilla puolikasta kun nuo pari kymppiä oli takana. Jännitin ihan hulluna ennen kisaa (taitaa olla oma tavaramerkki tuo jännitys) ja olin ihan hermona kun ajeltiin perheen kanssa Tampereelle. Olin Tampereelta varannut hotellin, jossa minä ja tytär oltiin sitten kisan jälkeen yötä. Pientä hemmottelua arjen keskelle. Mutta ensin hölkkää ja sitten vasta hemmottelua.

Oltiin hyvissä ajoin Tampereella, jotta ehdittiin rauhassa hotellille ja Koskikeskuksen Intersportista vielä hakemaan lappua rintaan ja vielä siitä takaisin hotellille. Oli ihan mukava verrytellä jalkoja tuon verran vaikkei tosiaan pitkä matka ollutkaan. Ehdin myös hienosti syömään parsakaalikeittoa, jonka lämmitin hotellin mikrossa ja ryystin menemään samalla kun laitoin kamoja valmiiksi. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös geelejä, jotka olin toki testannut muutamilla lenkeillä ennen kisaa. Hyvin toimivat, joten uskalsin ottaa kisaan. Olin myös suunnitellut etukäteen miten otan ne.


Hotellilla olin aika hermona ja lähdettiin siitä pikku hiljaa kohti kisapaikkaa, että saa jalat jotain tekemistä pienen kevyen kävelyn merkeissä. Onneksi mentiin suht ajoissa pelipaikalle, koska vessajonot olikin aika pitkät ja aloin jo hermostua, että näinkö sitä myöhästytään lähdöstä. Onneksi ei kuitenkaan, vaan ehdin aika hienosti. Jopa ottamaan kuvia ennen kuin lähdön aika koitti.



Ihan alku oli aikamoista ryysistä, mutta sain yllättävän hyvin pidettyä oman vauhdin ihan heti alusta. Oli kivaa juosta suht vieraassa ympäristössä ja katselin maisemia samalla kun kuuntelin musiikkia. Pidin vaan huolen, että vauhti pysyisi kutakuinkin tasaisena ja annoin vaan mennä. Otin selkiä kohteeksi, joiden peesissä yritin pysyä. Yhden naisen selkä pysyikin edessä tosi kauan ja kiinnitin huomiota siihen, että tuli aina raivolla ohi jos olin esimerkiksi ylämäessä ohittanut kyseisen selän. Se oli hupaisaa. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että kyseisellä selällä on vaikeuksia ilmeisesti polven kanssa ja yritin telepaattisesti tsempata, että jaksaisi koska tuo leikki oli ihan mukavaa ajanvietettä. Mutta niin siinä vaan kävi, että selkä jäi polvivaivojen kanssa ja siinä kohtaa päätin ettei kyseinen selkä ole enää selkä vaan siitä alkaen näkee pelkästään minun selkäni :) Ja näin siinä kävikin. Enää en kyseistä selkää nähnyt. Taisin saada siitä muutenkin boostia, koska toinen kymppi meni nopeampaan kuin ensimmäinen. Ja mikä parasta. Jalat tuntuivat todella hyvältä. Jokaisella juomapisteellä join ja joka toisella otin myös geeliä.

16 kohdalla aloin laskemaan kilometrejä, koska tuo oli siihen mennessä pisin juostu matka ikinä. Se oli hieno tunne kun luku vaan kasvoi ja jossain vaiheessa tajusin, että pitää laittaa hieman lisää höökää jotta pysyn tavoitteessa eli 2:20. Mikä hienointa, pystyin lisäämään vähän vauhtia viimeisellä kilometrillä ja selkiä vaan tuli vastaan. Sitten ihan viimeinen 100m menin niin lujaa kun jaloista vaan suinkin siinä vaiheessa enää pääsin. Koko juoksusta jäi päällimmäisenä mieleen tosi onnistunut vauhdinjako ja nesteytys. Olin ihan fiiliksissä vaikka en pystynyt kunnolla edes kävelemään :) Perhe oli maalissa vastassa ja se oli hieno tunne saada kunnon halaukset kummaltakin hienon juoksun jälkeen <3 Lähdettiin siitä sitten hotellille ja jäätiin tyttären kanssa sinne köllimään kun mies ajoi kotiin karvaisten lasten luokse.



Oma aika: 02:19:43

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nuts Karhunkierros 31k 26.5.2018

Vai että sellainen reissu. Tämä on nyt päällimmäisenä mielessä kun ajattelen viikonlopun retkeä. Retki oli kokonaisuutena erittäin tunnepitoinen ja pään sisältöä fileoitaessa on nyt mennyt muutama päivä. Varsinaista levään käärittyä sushia.

EPILOGI
Alunperin mun piti mennä nutseilemaan itseni ultrajuoksijaksi, mutta polvivamman kuntouttaminen vei odotettua kauemmin ja tein tyyliin tammikuussa päätöksen lyhentää matkaa. Järkipäätös. Ihan aina näissä jutuissa ei ole mitään tolkkua, mutta sentään jotain olen oppinut tällä matkalla vaikka se ei ehkä siltä aina vaikuttaisikaan muiden silmälaseihin. 
Juoksupossesta oli lähdössä myös Ässä, Lehtoska, Lea ja Janna, joten meno paniikki KK kävijöiden keskuudessa eikun yltyi mitä pidemmälle viikkoa mentiin. Juoksupossen tilannekeskus (whatsapp) kävi kuumana. Siis vieläkin kuumempana kuin yleensä. Vaikka se usein onkin suorastaan liekeissä, mutta nyt se oli suorastaan juhannuskokko. Itsellä oli ihan kummallinen zen johtuen ehkä osittain siitäkin et…

Nuts Ylläs Pallas 30k 14.7.2017

No niin, nyt on elämäni toinen polkujuoksukisa takana ja jestas, että muuten jännitti. Ihan yhtä paljon ellei ehkä enemmän kuin Bodomia. Meinasi ihan tosissaan mennä paniikin puolelle kun en tosiaan tiennyt mitä odottaa ja millaisia ne isot nousut on. Onneksi olin saanut pikkusysterin puhuttua matkaseuraksi, koska muuten olisin ollut täysin hermoraunio. Ajeltiin Kaarinasta Ylläkselle torstaina ja käytiin silloin illalla ihan pikainen katselmus tekemässä Ylläkselle. Ei menty kuin pienen matkaa, joka oli toisaalta tosi hyvä etten nähnyt miten pitkä nousu tuosta kehkeytyykään.

Perjantaina nukuttiin pitkään ja mentiin vasta ysin jälkeen aamiaiselle. Itselleni sopii vallan mainiosti myöhäinen iltapäivä kisalähtö vaikka se jännityksen puolesta onkin vähän huono. Mutta ruokailun kannalta äärimmäisen bueno. Sain siinä nimittäin kivasti juotuakin, joka helpottaa menoa. Keli näytti ihan mukavalta koko päivän (ei pieni vesisade mitään haittaa), mutta tietysti sitten 15 min ennen lähtöä iski aiva…

Helsinki City Marathon 12.8.2017 (DNF)

Nyt on sitten aika kirjoittaa tästä suuria tunteita herättäneestä ensimmäisestä maratonista. Tai sen yrityksestä. Olipa aikamoinen kokemus enkä olisi ihan tuota odottanut. Luulin että fysiikka kestäisi, mutta pään kanssa saattaa olla tekemistä. Mutta siihen palaan tuonnempana. Aloitanpa alusta.

Lähdin 9:12 bussilla Kaarinasta kohti Helsinkiä ja heti bussipysäkillä oli nainen, joka kysyi olenko menossa HCM:lle. Minulla ensimmäistä kertaa FMR:n takki päällä kisoissa, joten siitä ehkä osasi arvata mihin olen matkalla. Höpistiin siinä muutama sana lähinnä kelistä ja tekikin hyvä päästä juttelemaan. Siinä vaiheessa jo jännitti aika isosti. Bussissa yritin tankkailla urkkajuomaa ja vetäisin aamupalasmoothien. Pelipaikalla olin 11:30 ja kävinkin heti hakemassa numerolapun, jotta pääsen rauhassa vielä hengailemaan. Söin vielä puolenpäivän jälkeen puuroa ja join smoothien. Ja join hyvin vielä. Lähdin hyvissä ajoin myös jo varustesäilytyksen lähettyville ja siellä futiskentällä istuskeli mukava…