Tampere Puolimaraton 10.9.2016
Sitten oli aika kokeilla puolikasta kun nuo pari kymppiä oli takana. Jännitin ihan hulluna ennen kisaa (taitaa olla oma tavaramerkki tuo jännitys) ja olin ihan hermona kun ajeltiin perheen kanssa Tampereelle. Olin Tampereelta varannut hotellin, jossa minä ja tytär oltiin sitten kisan jälkeen yötä. Pientä hemmottelua arjen keskelle. Mutta ensin hölkkää ja sitten vasta hemmottelua.
Oltiin hyvissä ajoin Tampereella, jotta ehdittiin rauhassa hotellille ja Koskikeskuksen Intersportista vielä hakemaan lappua rintaan ja vielä siitä takaisin hotellille. Oli ihan mukava verrytellä jalkoja tuon verran vaikkei tosiaan pitkä matka ollutkaan. Ehdin myös hienosti syömään parsakaalikeittoa, jonka lämmitin hotellin mikrossa ja ryystin menemään samalla kun laitoin kamoja valmiiksi. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös geelejä, jotka olin toki testannut muutamilla lenkeillä ennen kisaa. Hyvin toimivat, joten uskalsin ottaa kisaan. Olin myös suunnitellut etukäteen miten otan ne.
Hotellilla olin aika hermona ja lähdettiin siitä pikku hiljaa kohti kisapaikkaa, että saa jalat jotain tekemistä pienen kevyen kävelyn merkeissä. Onneksi mentiin suht ajoissa pelipaikalle, koska vessajonot olikin aika pitkät ja aloin jo hermostua, että näinkö sitä myöhästytään lähdöstä. Onneksi ei kuitenkaan, vaan ehdin aika hienosti. Jopa ottamaan kuvia ennen kuin lähdön aika koitti.
Ihan alku oli aikamoista ryysistä, mutta sain yllättävän hyvin pidettyä oman vauhdin ihan heti alusta. Oli kivaa juosta suht vieraassa ympäristössä ja katselin maisemia samalla kun kuuntelin musiikkia. Pidin vaan huolen, että vauhti pysyisi kutakuinkin tasaisena ja annoin vaan mennä. Otin selkiä kohteeksi, joiden peesissä yritin pysyä. Yhden naisen selkä pysyikin edessä tosi kauan ja kiinnitin huomiota siihen, että tuli aina raivolla ohi jos olin esimerkiksi ylämäessä ohittanut kyseisen selän. Se oli hupaisaa. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että kyseisellä selällä on vaikeuksia ilmeisesti polven kanssa ja yritin telepaattisesti tsempata, että jaksaisi koska tuo leikki oli ihan mukavaa ajanvietettä. Mutta niin siinä vaan kävi, että selkä jäi polvivaivojen kanssa ja siinä kohtaa päätin ettei kyseinen selkä ole enää selkä vaan siitä alkaen näkee pelkästään minun selkäni :) Ja näin siinä kävikin. Enää en kyseistä selkää nähnyt. Taisin saada siitä muutenkin boostia, koska toinen kymppi meni nopeampaan kuin ensimmäinen. Ja mikä parasta. Jalat tuntuivat todella hyvältä. Jokaisella juomapisteellä join ja joka toisella otin myös geeliä.
16 kohdalla aloin laskemaan kilometrejä, koska tuo oli siihen mennessä pisin juostu matka ikinä. Se oli hieno tunne kun luku vaan kasvoi ja jossain vaiheessa tajusin, että pitää laittaa hieman lisää höökää jotta pysyn tavoitteessa eli 2:20. Mikä hienointa, pystyin lisäämään vähän vauhtia viimeisellä kilometrillä ja selkiä vaan tuli vastaan. Sitten ihan viimeinen 100m menin niin lujaa kun jaloista vaan suinkin siinä vaiheessa enää pääsin. Koko juoksusta jäi päällimmäisenä mieleen tosi onnistunut vauhdinjako ja nesteytys. Olin ihan fiiliksissä vaikka en pystynyt kunnolla edes kävelemään :) Perhe oli maalissa vastassa ja se oli hieno tunne saada kunnon halaukset kummaltakin hienon juoksun jälkeen <3 Lähdettiin siitä sitten hotellille ja jäätiin tyttären kanssa sinne köllimään kun mies ajoi kotiin karvaisten lasten luokse.
Oma aika: 02:19:43
Oltiin hyvissä ajoin Tampereella, jotta ehdittiin rauhassa hotellille ja Koskikeskuksen Intersportista vielä hakemaan lappua rintaan ja vielä siitä takaisin hotellille. Oli ihan mukava verrytellä jalkoja tuon verran vaikkei tosiaan pitkä matka ollutkaan. Ehdin myös hienosti syömään parsakaalikeittoa, jonka lämmitin hotellin mikrossa ja ryystin menemään samalla kun laitoin kamoja valmiiksi. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös geelejä, jotka olin toki testannut muutamilla lenkeillä ennen kisaa. Hyvin toimivat, joten uskalsin ottaa kisaan. Olin myös suunnitellut etukäteen miten otan ne.
Hotellilla olin aika hermona ja lähdettiin siitä pikku hiljaa kohti kisapaikkaa, että saa jalat jotain tekemistä pienen kevyen kävelyn merkeissä. Onneksi mentiin suht ajoissa pelipaikalle, koska vessajonot olikin aika pitkät ja aloin jo hermostua, että näinkö sitä myöhästytään lähdöstä. Onneksi ei kuitenkaan, vaan ehdin aika hienosti. Jopa ottamaan kuvia ennen kuin lähdön aika koitti.
Ihan alku oli aikamoista ryysistä, mutta sain yllättävän hyvin pidettyä oman vauhdin ihan heti alusta. Oli kivaa juosta suht vieraassa ympäristössä ja katselin maisemia samalla kun kuuntelin musiikkia. Pidin vaan huolen, että vauhti pysyisi kutakuinkin tasaisena ja annoin vaan mennä. Otin selkiä kohteeksi, joiden peesissä yritin pysyä. Yhden naisen selkä pysyikin edessä tosi kauan ja kiinnitin huomiota siihen, että tuli aina raivolla ohi jos olin esimerkiksi ylämäessä ohittanut kyseisen selän. Se oli hupaisaa. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että kyseisellä selällä on vaikeuksia ilmeisesti polven kanssa ja yritin telepaattisesti tsempata, että jaksaisi koska tuo leikki oli ihan mukavaa ajanvietettä. Mutta niin siinä vaan kävi, että selkä jäi polvivaivojen kanssa ja siinä kohtaa päätin ettei kyseinen selkä ole enää selkä vaan siitä alkaen näkee pelkästään minun selkäni :) Ja näin siinä kävikin. Enää en kyseistä selkää nähnyt. Taisin saada siitä muutenkin boostia, koska toinen kymppi meni nopeampaan kuin ensimmäinen. Ja mikä parasta. Jalat tuntuivat todella hyvältä. Jokaisella juomapisteellä join ja joka toisella otin myös geeliä.
16 kohdalla aloin laskemaan kilometrejä, koska tuo oli siihen mennessä pisin juostu matka ikinä. Se oli hieno tunne kun luku vaan kasvoi ja jossain vaiheessa tajusin, että pitää laittaa hieman lisää höökää jotta pysyn tavoitteessa eli 2:20. Mikä hienointa, pystyin lisäämään vähän vauhtia viimeisellä kilometrillä ja selkiä vaan tuli vastaan. Sitten ihan viimeinen 100m menin niin lujaa kun jaloista vaan suinkin siinä vaiheessa enää pääsin. Koko juoksusta jäi päällimmäisenä mieleen tosi onnistunut vauhdinjako ja nesteytys. Olin ihan fiiliksissä vaikka en pystynyt kunnolla edes kävelemään :) Perhe oli maalissa vastassa ja se oli hieno tunne saada kunnon halaukset kummaltakin hienon juoksun jälkeen <3 Lähdettiin siitä sitten hotellille ja jäätiin tyttären kanssa sinne köllimään kun mies ajoi kotiin karvaisten lasten luokse.
Kommentit
Lähetä kommentti