Siirry pääsisältöön

Paimio Trail 8,2k - Turku Trail Cup 1/6 19.4.2018

Olinkin jo unohtanut, että tänne blogiin kisaraportteja olisi kiva kirjoitella ylös. Tuli vasta mieleen kun luin Jannan kirjoituksen aiheesta. Vai johtuneeko siitä, että en oikein osaa ajatella tätä kisana, koska a) osallistuminen ex tempore b) oltiin lähdössä ihan vaan iltalenkille c) mulla oli kevyt treeniviikko eikä silloin mitään kisailla :) Diilattiin tosiaan Jannan kanssa tämä vähän yllättäen ja koska mulla nyt oli muutenkin torstaina juoksua, niin mikä ettei se tapahtuisi sitten supportoiden Turku Trail Cuppia.

Menin Jannan luokse about tuntia ennen starttia vaihtamaan ihmisten vaatteet juoksijan vaatteisiin ja lähdettiin pikku hiljaa kävelemään mestoille. No, siinä sitten pulistessa meinasikin tulla vähän kiire. Tilannettahan ei parantanut se, ettei oltu ihan kartalla mistä ne numerot pitäisi hakea ja tajuttiin, että meille voi oikeasti tulla snadisti kiire ehtiä starttiin. Mutta eipä se mitään. Oltaisiin sitten vaan lähdetty muiden perään vaikka vähän myöhässä :) Haettiin numerot tosiaan ja jonossa bongasin tutun kenen kanssa siinä sitten höpöttelin niitä näitä. Ja uhkailin etten päästä ohi jos tulee toisella kierroksella kärkkymään. Haha. Mutta onneksi numeroiden hakijoita oli sen verran vielä meidän jälkeenkin että lähtöä viivästettiin viidellä minuutilla. Ei siis pidetty kiirettä vaan käveltiin kaikessa rauhassa lähtöalueelle. Siellä bongattiin Ässä jonka kanssa höpöteltiin ja otettiin tietysti kimppakuvat. Bongasin myös pari muuta tuttua joiden kanssa ihan pari sanaa vaihdoin. 

Ennen lähtöä freeseinä


Osallistujia oli Turku Trail Cupin ennätyksen verran eli 142, joka oli tosi mukavaa, että jengiä oli niinkin paljon. Me mentiin jonon hännille ja lähdettiin tosi rauhassa liikkeelle. Ensimmäinen kilometri pari jaksettiin mennä ihan hännillä, mutta kyllä siinä sitten muutamat ohitukset oli pakko tehdä koska ei oikein päässyt omaan rytmiin muuten. Siinä jo huomasin, että jahas, siinä meni sitten se PK lenkki, mutta eipä siinä sitten sen ihmeempää. Hitaasti mentiin vaikka sitä ei sykkeistä huomannutkaan :) Höpöteltiin niitä näitä ja Janna kivasti aina välillä kertoi poluista missä mennään ja mitkä niistä on hänellekin uusia. 

Itselle parhaat polut on aina ne hieman teknisemmät tai sitten ihan polkubaanaa. En niin välittänyt hiekka/tie/isompi baana pätkistä, mutta kivaa oli silti painella metsässä kauniissa kelissä. Keli nimittäin oli oikein mahtava. Olisi vaan pitänyt takki saada dumpattua johonkin koska jopa ohuen takin kanssa oli kuuma vaikka siellä alla oli ainoastaan t-paita. Koville otti kyllä tuokin 7:22 keskivauhti ja sanoinkin jossain vaiheessa ettei musta oikeen enempää edes irtoa. Jalat kyllä jaksaisi, mutta hapenottokyky ei oikein vielä funkkaa niin kuin sen soisi funkkaavan. Mutta kyllä se siitä. Jaksaa vaan treenata. 

Parisen kilometriä ennen loppua Jannalle iski kilpailuvietti päälle ja otti parit selät tavoitteeksi. Itse en niin innostunut, mutta menin kiltisti perässä. 500 metriä ennen maalia Janna saavutti tavoitteensa ja sai ne selät kiinni joita tavoitteli ja taisi pari ekstraakin tulla :) Itse siis menin perässä, joten minäkin saavutin Jannan tavoitteen. 


Maalissa Ässä oli meitä vastassa, joten oli mukava vaihtaa pari sanaa hänen kanssaan myös reitistä ja muutenkin fiiliksistä. Hörpättiin siinä kupilliset vettä ja lähdettiin kävelemään Jannan luo takaisin. Matka meni leppoisasti pölistessä ja kuvia ottaessa. Jannan uudet kengät sai mutakasteensa ja mun sääret sai sen normaalin annoksensa kun olen poluilla. Jos poluilla on joku märkä kohta, niin mun jalat löytää sen :) Oli mukava kisa ja Jannan kanssa oli äärettömän kiva hengailla! Meidän aika oli 1:00:28.

Vielä viimeiset kuvat

Mun ja sun lenkkarit

Säihkysääri

Kommentit

  1. Kiitos kivasta illasta. Oli kiva päästä päästelemään höyryjä hyvässä seurassa. <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nuts Karhunkierros 31k 26.5.2018

Vai että sellainen reissu. Tämä on nyt päällimmäisenä mielessä kun ajattelen viikonlopun retkeä. Retki oli kokonaisuutena erittäin tunnepitoinen ja pään sisältöä fileoitaessa on nyt mennyt muutama päivä. Varsinaista levään käärittyä sushia.

EPILOGI
Alunperin mun piti mennä nutseilemaan itseni ultrajuoksijaksi, mutta polvivamman kuntouttaminen vei odotettua kauemmin ja tein tyyliin tammikuussa päätöksen lyhentää matkaa. Järkipäätös. Ihan aina näissä jutuissa ei ole mitään tolkkua, mutta sentään jotain olen oppinut tällä matkalla vaikka se ei ehkä siltä aina vaikuttaisikaan muiden silmälaseihin. 
Juoksupossesta oli lähdössä myös Ässä, Lehtoska, Lea ja Janna, joten meno paniikki KK kävijöiden keskuudessa eikun yltyi mitä pidemmälle viikkoa mentiin. Juoksupossen tilannekeskus (whatsapp) kävi kuumana. Siis vieläkin kuumempana kuin yleensä. Vaikka se usein onkin suorastaan liekeissä, mutta nyt se oli suorastaan juhannuskokko. Itsellä oli ihan kummallinen zen johtuen ehkä osittain siitäkin et…

Nuts Ylläs Pallas 30k 14.7.2017

No niin, nyt on elämäni toinen polkujuoksukisa takana ja jestas, että muuten jännitti. Ihan yhtä paljon ellei ehkä enemmän kuin Bodomia. Meinasi ihan tosissaan mennä paniikin puolelle kun en tosiaan tiennyt mitä odottaa ja millaisia ne isot nousut on. Onneksi olin saanut pikkusysterin puhuttua matkaseuraksi, koska muuten olisin ollut täysin hermoraunio. Ajeltiin Kaarinasta Ylläkselle torstaina ja käytiin silloin illalla ihan pikainen katselmus tekemässä Ylläkselle. Ei menty kuin pienen matkaa, joka oli toisaalta tosi hyvä etten nähnyt miten pitkä nousu tuosta kehkeytyykään.

Perjantaina nukuttiin pitkään ja mentiin vasta ysin jälkeen aamiaiselle. Itselleni sopii vallan mainiosti myöhäinen iltapäivä kisalähtö vaikka se jännityksen puolesta onkin vähän huono. Mutta ruokailun kannalta äärimmäisen bueno. Sain siinä nimittäin kivasti juotuakin, joka helpottaa menoa. Keli näytti ihan mukavalta koko päivän (ei pieni vesisade mitään haittaa), mutta tietysti sitten 15 min ennen lähtöä iski aiva…

Helsinki City Marathon 12.8.2017 (DNF)

Nyt on sitten aika kirjoittaa tästä suuria tunteita herättäneestä ensimmäisestä maratonista. Tai sen yrityksestä. Olipa aikamoinen kokemus enkä olisi ihan tuota odottanut. Luulin että fysiikka kestäisi, mutta pään kanssa saattaa olla tekemistä. Mutta siihen palaan tuonnempana. Aloitanpa alusta.

Lähdin 9:12 bussilla Kaarinasta kohti Helsinkiä ja heti bussipysäkillä oli nainen, joka kysyi olenko menossa HCM:lle. Minulla ensimmäistä kertaa FMR:n takki päällä kisoissa, joten siitä ehkä osasi arvata mihin olen matkalla. Höpistiin siinä muutama sana lähinnä kelistä ja tekikin hyvä päästä juttelemaan. Siinä vaiheessa jo jännitti aika isosti. Bussissa yritin tankkailla urkkajuomaa ja vetäisin aamupalasmoothien. Pelipaikalla olin 11:30 ja kävinkin heti hakemassa numerolapun, jotta pääsen rauhassa vielä hengailemaan. Söin vielä puolenpäivän jälkeen puuroa ja join smoothien. Ja join hyvin vielä. Lähdin hyvissä ajoin myös jo varustesäilytyksen lähettyville ja siellä futiskentällä istuskeli mukava…