Siirry pääsisältöön

Paavo Nurmi Maraton 2.7.2016

Seuraavaksi oli aika 10k revanssin, jossa olin vakuuttunut, että se tunnin alitus tulee. Vahingosta viisastuneena söin hyvin ja tein kunnon suunnitelman vauhdinjaosta. Se mitä en ottanut huomioon etukäteen oli keli. +27. Sepäs ei ollutkaan mitään kovin kiva huomata. Tuumasin silti vaan, että enemmän vaan nestettä kisan aikana, niin eiköhän se siitä vaikka kovin on epämiellyttävää juosta noin lämpimässä. Kisanumeron kävin hakemassa tapani mukaan jo edellisenä päivänä ja siellä olikin oikein mukava pössis. Hyvää pöhinää. 



Kisa-aamun koittaessa söin väkisin ihan hyvän aamiaisen, mutta en kauheasti uskaltanut juoda ettei pissaralli ala tosissaan. Perhe heitti kisapaikalle hyvissä ajoin, että ehtii siellä vielä alkulämpälle ja vessaan ja fiilistelemään. Kävin ennen lähtöä treffaamassa parhaan ystäväni, joka oli kesäpäivää tullut viettämään jokirantaan. Siinä meni mukavasti se pahin jännityskin ohi kun sai vaan höpistä mukavia. Kunnes sitten tuli aika kerääntyä karsinaan. 



Jonkun aikaa sai odottaa, että itse pääsi lähtöportista läpi, mutta se ei haitannut mitään. Pari ensimmäistä kilometriä meni vielä oikeinkin mukavasti vaikkakin ihan liian lujaa taas lähdettiin. Iloisesti vielä jaksoin vilkuttaa FMR:n marakoulun vetäjille Jaakolle, Jyrkille ja Jannelle ketkä siinä alkumatkasta ohjasi liikennettä, mutta aika pian sen jälkeen se hymy hyytyi. Tuntui ettei kaikki ole ihan kunnossa, joka sitten alkoi 5 kilometrin jälkeen nostamaan sykettä sinne yli 180. Tasaisesti piteli sykettä siellä ja 7,5 kilometrin paikkeilla oli pakko pistää kävelyksi. Ihan jo siitäkin syystä etten enää pystynyt kohdistamaan esim kättä otsaan, josta olin pyyhkäisemässä hikeä pois lippiksen alta. En löytänyt otsaani. Jei. Kivaa. Jokaiselta juomapisteeltä otin sekä urheilujuomaa että vettä, mutta ei ne enää pystynyt kaikkea pelastamaan. Yritin aina välillä pistää juoksuksi vaikkei se varmaan juoksua muistuttanutkaan kuin etäisesti. Ei voinut mitään. Kävelyä oli pakko harrastaa koska muuten en olisi maaliin asti päässyt. Tuli jossain vaiheessa vaan mieleen, että pitäisikö ottaa se DNF, koska ei se tunnin alitus sieltä todellakaan tullut, vaan todella paljon huonompi aika kuin TCR:ssä. En silti ottanut sitä, vaan jatkoin sinnikkäästi kiukutellen maaliin. 





Maaliin tullessa olin sen verran pöllähtänyt etten edes tajunnut etsiä mitalin antajia. Join antaumuksella ja kävin kisakeskuksessa Paavo Nurmi stadionilla hakemassa banaanit ja muut härpäkkeet. Siitä sitten vielä lähdin parasta ystävää jälleen treffaamaan jokirantaan ja istuttiinkin jonkin tovin nurmikolla höpisemässä. Se teki tosi hyvää näin suuren pettymyksen jälkeen. Samoin kun mansikat ja vaniljakastike iltapalaksi :)


Mitalin sain jälkikäteen postissa kun sen perään kyselin. Halusin edes mitalin kaikesta p****sta. 


Oma aika: 01:14:51

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nuts Karhunkierros 31k 26.5.2018

Vai että sellainen reissu. Tämä on nyt päällimmäisenä mielessä kun ajattelen viikonlopun retkeä. Retki oli kokonaisuutena erittäin tunnepitoinen ja pään sisältöä fileoitaessa on nyt mennyt muutama päivä. Varsinaista levään käärittyä sushia.

EPILOGI
Alunperin mun piti mennä nutseilemaan itseni ultrajuoksijaksi, mutta polvivamman kuntouttaminen vei odotettua kauemmin ja tein tyyliin tammikuussa päätöksen lyhentää matkaa. Järkipäätös. Ihan aina näissä jutuissa ei ole mitään tolkkua, mutta sentään jotain olen oppinut tällä matkalla vaikka se ei ehkä siltä aina vaikuttaisikaan muiden silmälaseihin. 
Juoksupossesta oli lähdössä myös Ässä, Lehtoska, Lea ja Janna, joten meno paniikki KK kävijöiden keskuudessa eikun yltyi mitä pidemmälle viikkoa mentiin. Juoksupossen tilannekeskus (whatsapp) kävi kuumana. Siis vieläkin kuumempana kuin yleensä. Vaikka se usein onkin suorastaan liekeissä, mutta nyt se oli suorastaan juhannuskokko. Itsellä oli ihan kummallinen zen johtuen ehkä osittain siitäkin et…

Nuts Ylläs Pallas 30k 14.7.2017

No niin, nyt on elämäni toinen polkujuoksukisa takana ja jestas, että muuten jännitti. Ihan yhtä paljon ellei ehkä enemmän kuin Bodomia. Meinasi ihan tosissaan mennä paniikin puolelle kun en tosiaan tiennyt mitä odottaa ja millaisia ne isot nousut on. Onneksi olin saanut pikkusysterin puhuttua matkaseuraksi, koska muuten olisin ollut täysin hermoraunio. Ajeltiin Kaarinasta Ylläkselle torstaina ja käytiin silloin illalla ihan pikainen katselmus tekemässä Ylläkselle. Ei menty kuin pienen matkaa, joka oli toisaalta tosi hyvä etten nähnyt miten pitkä nousu tuosta kehkeytyykään.

Perjantaina nukuttiin pitkään ja mentiin vasta ysin jälkeen aamiaiselle. Itselleni sopii vallan mainiosti myöhäinen iltapäivä kisalähtö vaikka se jännityksen puolesta onkin vähän huono. Mutta ruokailun kannalta äärimmäisen bueno. Sain siinä nimittäin kivasti juotuakin, joka helpottaa menoa. Keli näytti ihan mukavalta koko päivän (ei pieni vesisade mitään haittaa), mutta tietysti sitten 15 min ennen lähtöä iski aiva…

Helsinki City Marathon 12.8.2017 (DNF)

Nyt on sitten aika kirjoittaa tästä suuria tunteita herättäneestä ensimmäisestä maratonista. Tai sen yrityksestä. Olipa aikamoinen kokemus enkä olisi ihan tuota odottanut. Luulin että fysiikka kestäisi, mutta pään kanssa saattaa olla tekemistä. Mutta siihen palaan tuonnempana. Aloitanpa alusta.

Lähdin 9:12 bussilla Kaarinasta kohti Helsinkiä ja heti bussipysäkillä oli nainen, joka kysyi olenko menossa HCM:lle. Minulla ensimmäistä kertaa FMR:n takki päällä kisoissa, joten siitä ehkä osasi arvata mihin olen matkalla. Höpistiin siinä muutama sana lähinnä kelistä ja tekikin hyvä päästä juttelemaan. Siinä vaiheessa jo jännitti aika isosti. Bussissa yritin tankkailla urkkajuomaa ja vetäisin aamupalasmoothien. Pelipaikalla olin 11:30 ja kävinkin heti hakemassa numerolapun, jotta pääsen rauhassa vielä hengailemaan. Söin vielä puolenpäivän jälkeen puuroa ja join smoothien. Ja join hyvin vielä. Lähdin hyvissä ajoin myös jo varustesäilytyksen lähettyville ja siellä futiskentällä istuskeli mukava…