Mira goes hölkkä

Seuraavaksi oli aika 10k revanssin, jossa olin vakuuttunut, että se tunnin alitus tulee. Vahingosta viisastuneena söin hyvin ja tein kunnon suunnitelman vauhdinjaosta.  Se mitä en ottanut huomioon etukäteen oli keli.  +27. Sepäs ei ollutkaan mitään kovin kiva huomata. Tuumasin silti vaan, että enemmän vaan nestettä kisan aikana, niin eiköhän se siitä vaikka kovin on epämiellyttävää juosta noin lämpimässä. Kisanumeron kävin hakemassa tapani mukaan jo edellisenä päivänä ja siellä olikin oikein mukava pössis. Hyvää pöhinää.  Kisa-aamun koittaessa söin väkisin ihan hyvän aamiaisen, mutta en kauheasti uskaltanut juoda ettei pissaralli ala tosissaan. Perhe heitti kisapaikalle hyvissä ajoin, että ehtii siellä vielä alkulämpälle ja vessaan ja fiilistelemään. Kävin ennen lähtöä treffaamassa parhaan ystäväni, joka oli kesäpäivää tullut viettämään jokirantaan. Siinä meni mukavasti se pahin jännityskin ohi kun sai vaan höpistä mukavia. Kunnes sitten tuli aika kerääntyä karsinaa...

Tästä kaikki alkoi. Kisat. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Ruisriikkiin vuoden 2015 syksyllä, mutta jouduin jättämään väliin plantaarifaskiitin takia. Se oli kuitenkin ensimmäinen juoksukisa, jota olin edes katsomassa ja ihmettelemässä miten noissa toimitaan. Jännitin tätä ensimmäistä kisaa aika huolella, koska en tiennyt yhtään miten onnistuisin pitämään tasaisen vauhdin ja etten lähtisi liian nopeasti liikkeelle. Ja koko se tapahtuma jännitti. Että minäkö nyt ihan tosissaan olen tässä juoksijoiden joukossa esittämässä, että minustakin joskus tulee vielä juoksija. Hain numeron jo perjantaina illalla, koska halusin rauhassa kotona fiilistellä sitä ja hämmästellä miten hitossa se kiinnitetään :) Samalla myös yritin meditoida itseni hyviin tuloksiin. Siihen alta tuntiin, joka oli tavoite. Lauantain koittaessa olin jo aika hyvin hermoraunio. En pystynyt kunnolla syömään aamulla jännitykseltä, mutta jotain sain vähän syötyä. Pikkusisko tarjosi kyydin kisapaikalle eli Caribiaan...