Mira goes hölkkä

Se on kyllä jännä juttu miten omia puhumisia ei saisi yhtään ottaa tosissaan. Sanoin muistaakseni HCR:n jälkeen vuonna 2023 etten enää tule kyllä mitään assujuttuja juoksemaan. Ei jalat eikä pää kestä. Eikä juoksuystävien korvat. Joo, niinpä näköjään. Kysymys kuuluukin, että miksi siis kirjoitan jälleen assukisasta? No tietysti siksi, että kyllähän nyt kymppi menee vaikka silmät kiinni. Onhan se tavallaan tottakin, mutta miksei vaan voi jättää sanomatta, ellei peräti vannomatta asioita ettei aina tarvitse syödä sanojaan. Löysin itseni keväällä Garda Trentino Half Marathonin sivuilta lämimästä ilmoittautumispainiketta. Ne on katalia veijareita nuo painikkeet. Varsinkin, kun näkee kuvia, joissa juostaan vuorten ympäröimän järven rannoilla. Ei ollut hinnallakaan pilattu ja 10k maksoi muistaakseni 15€. Kymppiä varten ei sentään tarvinnut lääkärintodistusta, mutta puolikkaalle tarvittiin. Ihmeteltiin sitä, että ööö okei, kyseessä assukisa ja "ainoastaan" puolikas. Miksi siihen tar...

PROLOGI   Ennen kuin päästän teidät varsinaisen kisarapsan pariin, kyllästytän teidät kertomalla itsestäni taustaa. Ihan siksi, että siitä mahdollisesti ymmärtää miten todella ylpeä olen tästä saavutuksesta, vaikka en läpäissytkään läheskään kaikkia esteitä. Vielä 38-vuotiaana (eli 9 vuotta sitten) olin lievästi alipainoinen, aneemisen näköinen, join järkyttävän määrän kahvia per päivä ja ruokavalioni koostui lähinnä suklaasta. Aamupalaa en todellakaan syönyt, koska eihän minulle maistu aamuisin yhtään mikään. Joskus ehkä muiden seuraksi söin lounaan, mutta harvemmin. En liikkunut yhtään, autolla aina oven eteen enkä olisi juossut ketään edes karkuun, koska juoksu (ja muu hikiliikunta) oli paskinta paskaa. Hauskaahan tässä on se, että tuolloin todella monet piti minua sporttisena, koska olin niin hoikka. Työmatkoilla hämmästelin ihan tosissani miten jotkut kollegat lähtivät juoksulenkille. Mikä järki ja yök. Tämä oli elämääni, kunnes kyllästyin olemaan väsynyt ja huonokuntoinen. Pa...

Nyt seuraakin vähän toisenlainen kisarapsa. Tämä kun ei ollutkaan mikään ihan perus juoksukisa, vaan setti nimeltään Hyrox. Joku aika sitten en ollut edes kuullut koko lajista mitään, mutta alkoi kiinnostamaan, kun mun PT Lotta postaili osallistuvansa Hyrox kisoihin. Tutustuin lajiin ja yllätyksekseni huomasin vähän innostuvani. Että näinköhän itsekin pystyisi. Ja senhän sitten tietää mitä tuosta tapahtuu. Itseluottamus on kuitenkin vahvalla pohjalla, vaikka kuntotaso harvemmin on. Sentään tajusin, että yksin ei vielä ole mitään asiaa moisiin, mutta onneksi tiesin heti sopivan uhrin. Järkkäsin hänelle yllätys Hyrox-simulaation samalla kun simuloitiin tulevaa Tough Vikingiä. Kyseessä siis tietysti mun isosisko, joka sanoo ideoille vaan "voi vittu" tarkoittaen sillä olevansa tietysti messissä. Harmillisesti ei päässyt juuri näihin kisoihin muiden suunnitelmien vuoksi, mutta jatkossa on varmasti mukana. Onneksi mulla on uhrireserviä ja sainkin Lean helposti houkuteltua mukaan. K...

Vuosi sitten, kun ilmoittauduin tämän vuoden Helsinki City Runiin, saatoin ajatella vähemmän itse juoksua kuin sitä, että ilmoittautumisen sai halvalla ja kaupan päälle sai vielä t-paidan. Se käy aika nopeasti tuollainen ilmoittautuminen ja sitten ajatuksen voi haudata pitkäksi aikaa. Siinä vaiheessa ei myöskään tarvitse ajatella sitä asiaa, että pitäisi oikeasti juosta asfaltilla puolimaratonin verran. En oikein tiedä mikä kohta aivoista meni oikosulkuun tuossa kohtaa, koska asfalttijuoksu jos mikä on ihan myrkkyä päkiöille. Annoin vielä nyt keväällä mahdollisuuden yet another fyssarille ja kävin Turun Askelklinikalla. Sieltä tuli ihan hyvä diagnoosi, joka oli, että jaloissa on rakenneongelma, jonka vuoksi päkiät ottaa korostetusti hittiä. Sain pohjalliset, mutta valitettavasti ne ei ihan olleet vielä ensimmäisenä versiona hyvät. En ehtinyt enää ottaa sinne uudestaan yhteyttä, että fiksataan kun oli jo aika mennä juoksemaan tämä vuoden takainen kuningasidea.  Epäilin ihan viimeisi...